Kuinka monella on jäänyt neule- tai virkkaustyö kesken? Tai pitäisikö kysyä, kuinka monta työtä on kesken?
Miksi työ sitten jää kesken? Syitä on monia, mutta harmillisin on varmaan se, että lanka lopuuu kesken ja sitä ei saa mistään lisää. Ja ainahan se on vaan vajaasta kerästä kiinni! Moni varmaan aloittaa innoissaan työn kotona löytyvistä langoista ja ajattelee ja toivoo salaa mielessään, että kyllä tämä riittää! Sitten jää se toinen hiha tekemättä.
Joskus taas malli ei vastaakaan odotuksia, tuli liian pieni tai liian suuri. Tuli valittua ihan väärä malli ja värikin on tosi omituinen. Sinne se sitten jää unholaan yksinäinen keskeneräinen työ. Surullista. Monen tunnin uurastus meni hukkaan.
Joskus ohjeessa on virhe tai ohje häviää. Joskus ei vaan muuten ymmärrä, mitä tassä tarkoitetaan. Tuli valittua liian monimutkainen malli tai muuten tylsä työ. Siis sinne vaan muovipussiin odottamaan parempaa aikaa.
Ja sitten joskus innostuksen puuskassa purkaa koko tekeleen ja aloittaa siitä uuden. Villapaitalangoista tulee liivi tai ainakin hyvä kaulahuivi. Jonkun pussukan voisi neuloa tai aloittaa ikuisuusprojektin eli virkata sellaisia isoäidin neliöitä, joista voi tehdä peiton. Onkohan joka neulojalla tuollainen projekti kaappien kätköissä?
Valmiskin työ voi muhia vielä jonkun aikaa, sillä langanpäät on päättelemättä ja loppusilitys tekemä
ttä. Niin työlästä.Mutta kun työn saa valmiiksi, mikä ihana tunne. Minä tein sen! Toivottavasti jokainen meistä kokee sitä onnistumisen riemua taas tänäkin kesänä.
Tässä pari valmista työtä; turkoosi Poppari -langasta neulottu tunika, 100 % maissia. Ja pienen tytön pitsimekko Mandarin Petit, 100 % puuvilla.
Ja uutta puikoille!
Nyt työn alla on Araucania -merkkinen Ruca Multy, 100 % sokeriruoko. Siitä tulee huivi, kai.
Neulomisiin Eijukka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti